Uupumuspuhe työelämässä on yleistä. Voisi jopa sanoa, että uupumuspuhetta on julkisuudessa ja työpaikoilla enenevässä määrin. Digitalisaatio ja rytmin hektisyys on vähentänyt monella hallinnan tunnetta ja lisännyt kuormituksen tunnetta. Puhe uupumuksesta ja kuormituksesta on todella tärkeää. Ilmiön tunnistaminen ja sanoittaminen tekee sen näkyväksi eikä jää yksin yksilöiden ratkaistavaksi.

Samalla on kuitenkin syytä pysähtyä kysymään: milloin uupumuksesta puhuminen alkaa huomaamatta ylläpitää kuormitusta? Työnohjauksissa huomaan usein, että kuormitus ei kasva pelkästään työn vaatimuksista, vaan myös siitä tavasta, jolla työstä ja jaksamisesta puhutaan työpaikalla ja vapaa-ajalla.

Uupumuspuhe ei ole valittamista eikä heikkoutta. Minä tarkoitan uupumuspuheella puhetapaa, jossa huomio kiinnittyy toistuvasti kuormitustekijöihin, asioihin, joihin emme voi vaikuttaa ja yleisesti työpaikan olosuhteiden mahdottomuuteen.

Olet varmaan itsekin törmännyt käytävillä uupumuspuheeseen: “Tämä ei tästä muutu.”, “Tämäkin uudistus on aivan liikaa, emmekä voi tehdä asialle mitään.”,“Johto ei ymmärrä, eikä meille anneta vaihtoehtoja.”

Nämä lauseet ovat usein täysin totta, mutta niiden jokapäiväinen esiintyminen työpaikalla on vaarallista myös yksilölle itselleen. Huolipuheen vaikutus jaksamiseen on merkittävä: se ohjaa huomiota pois vaikutusmahdollisuuksista ja kaventaa kaikkien toimijuuden kokemusta.

Huolipuhe kaventaa huomaamatta toimijuutta. Kun puhe keskittyy pitkään asioihin, joihin ei ole vaikutusmahdollisuuksia, keho ja mieli jäävät ikään kuin valmiustilaan ilman purkautumista. Ajattlu kiertää samoja teemoja, toivo ja vaihtoehdot tuntuvat puuttuvan ja hallinnan tunne heikkenee.

Tällöin kuormitus ei enää liity vain työhön, vaan myös kokemukseen omasta toimintakyvystä, mahdollisuuksista ja voimattomuudesta. Huomio siirtyy vähitellen siihen, mikä vie voimia. Ei siihen, mikä tukee jaksamista ja arjen sujuvuutta. Tämä vahvistaa kokemusta siitä, että tilanteeseen ei ole mahdollista vaikuttaa omalla ja yhteisellä tekemisellä.

Ratkaisukeskeinen puhe ymmärretään usein väärin. Se ei tarkoita positiivista ajattelua väkisin, ongelmien vähättelyä, ”kyllä tämä tästä”-puhetta.

Ratkaisukeskeinen ajattelu työelämässä tarkoittaa huomion suuntaamista kysymykseen: Mitä voin tässä tilanteessa tehdä, vaikka kaikkea en voi muuttaa? Mitä tapahtuu, josa lakkaan yrittämästä muuttaa mahdotonta?

Tämä kytkeytyy suoraan jo aiemmissa blogiteksteissäni käsiteltyihin vaikuttamisen kehiin. Huomion kiinnittäminen omaan vaikutuspiiriin ja ratkaisukeskeiseen puheeseen palauttaa toimijuutta yksilötasolla ja koko työyhteisössä. Kun puhe muuttuu, myös toiminta ja ajattelu muuttuvat.

Esihenkilönä uupumuspuheeseen törmää päivittäin. Olennaista ei ole poistaa huolta, vaan miten huoli kohdataan. Esihenkilö voi luoda rakenteita, jossa uupumuspuhe tuodaan pois käytäviltä ja mahdollistaa näin ratkaisujen yhteistä etsimistä. Esihenkilö voi myös auttaa vähentämään uupumuspuhetta tekemällä toiminnasta läpinäkyvää ja etsimällä yhdessä työyhteisön vaikutusmahdollisuuksia. Myös roolien ja tehtävänkuvien selkeyttäminen auttaa rajaamaan vastuuta, joka onkin usein uupumuspuheen taustalla.

Tämä ei ole terapointia, vaan arjen johtamistyötä, joka tukee kuormituksen hallintaa asiantuntijatyössä ja suojaa sekä esihenkilön että työyhteisön jaksamista

Uupumusta ei ehkäistä vaikenemalla. Mutta kun huolipuhe jää ainoaksi tavaksi puhua työstä, kuormitus kasvaa. Ratkaisukeskeisen puheen lisääntyminen ei poista ongelmia tai juurisyitä, mutta se vahvistaa toimijuutta, tulevaisuususkoa ja palauttaa hallinnantunteen. Ja juuri nämä ovat keskeisiä tekijöitä uupumuksen ehkäisyssä työpaikalla.

Haluatko siirtyä huolipuheesta ratkaisukeskeiseen toimintaan?
Jos teema tuntuu ajankohtaiselta, ota yhteyttä. Keskustellaan siitä, millainen kokonaisuus tukisi teidän arkeanne – ilman yksilön venymistä tai valmiita kaavamalleja.👉 Ota yhteyttä ja varaa keskusteluaika

👤 Olen Kristina Lamberg – työyhteisöjen ja esihenkilötyön kehittäjä

Työnohjaajana ja johtamisen sparraajana autan esihenkilöitä ja työyhteisöjä jäsentämään ristiriitoja, selkeyttämään suuntaa ja rakentamaan toimivaa yhteistyötä. 👉 Lue myös muita johtamiseen liittyviä blogikirjoituksiani.