Työyhteisösovittelu keskittyy konkreettisen ristiriidan käsittelyyn ja ratkaisemiseen, kun taas työnohjaus tukee ajattelua, ammatillista kasvua ja työn reflektointia. Sovittelu on usein tarpeen silloin, kun luottamus on jo heikentynyt. Molemmat ovat ulkopuolisen asiantuntijan tukimuotoja ja molemmat tähtäävät parempaan työarkeen. Työnohjauksen ja sovittelun sekoittaminen saattaa johtaa siihen, että valitaan väärä interventio ja petytään lopputulokseen. Työyhteisösovittelu vaatii usein työnohjausta enemmän aikaa ja rahaa lyhyellä aikavälillä. Tämä saattaa houkutella ostamaan työnohjausta, vaikka työyhteisösovittelu olisi pidemmällä aikavälillä kannattavampi, edullisempi ja oikeampi tukimuoto työpaikalle. Toisaalta saattaa olla, että työyhteisösovittelu koetaan todella voimakkaalta ja rajulta toimenpiteeltä, vaikka sen ratkaisuvoima onkin hyvä.

Ammattitaitoinen työnohjaaja ja sovittelija onneksi osaa kertoa, kummasta työskentelymuodosta on tilanteessasi enemmän hyötyä.

Työyhteisösovittelu kannattaa silloin, kun ristiriita vaikuttaa työn sujuvuuteen, ilmapiiriin tai yhteistyöhön eikä ratkea tavanomaisilla keskusteluilla. Sovittelu auttaa erityisesti tilanteissa, joissa osapuolet kokevat tulleensa väärinymmärretyiksi tai ohitetuiksi. Ristiriita on voinut jakaa porukkaa kahteen tai useampaan leiriin, yhteinen keskustelu ei onnistu vaan keskusteluyrityksiä sävyttää vastakkainasettelu ja vetäytyminen. Pahimmillaan perustyö jää sivuosaan työpaikan arjessa ristiriidan hallitessa työyhteisön puheita ja toimintaa. Alla on joitain esimerkkejä asioista, joissa työyhteisösovittelua vaativat tilanteet voidaan arjessa tunnistaa:

• Asioista puhutaan käytävillä, mutta niille tarjoitetuissa palavereissa ei puhuta mitään.
• Palautetta ei anneta henkilölle suoraan vaan ruoditaan selän takana. Palaute voi olla myös hyvin kärkevää ja henkilökohtaista.
• Päätökset kyseenalaistetaan ja arvostellaan päätöksentekijän ammattitaitoa tai jopa persoonaa.
• Ristiriita on jo henkilöitynyt. Enää ei puhuta asioista eikä ilmiöistä.
• Luottamus on jo rikkoutunut tai heikentynyt olennaisesti.
• Työyhteisö on jakautunut leireihin.
• Aiemmat keskustelut eivät ole tuottaneet sitoutumista muutokseen vaan sitoutuminen on näennäistä ja asiat jatkuvat ennallaan.

Työnohjaus tukee ajattelua, reflektiota ja ammatillista kasvua. Työyhteisöllä on ikäänkuin yhteinen haaste ja kehittämistehtävä.

• Työ on kuormittavaa ja priorisointi vaikeaa
• roolit tai vastuut kaipaavat selkeyttämistä, työtehtävätkin voivat vaikuttaa epäselviltä
• tiimi haluaa kehittää yhteistyötä ja palautekulttuuria ammatillisen kehittymisen tukemiseksi

Kyllä. Työyhteisösovittelun jälkeen voidaan siirtyä työnohjaukseen. Usein näiden yhdistäminen on erinomainen yhdistelmä. Sovittelu purkaa työtä estävän ristiriidan ja sovittelussa parhaimmillaan lisääntynyt avoin keskustelu jatkuu työnohjauksessa yhteisenä työn ja työyhteisön kehittämisenä.

Oikea-aikainen menetelmän valinta säästää aikaa, energiaa ja inhimillistä kuormitusta. Oikea-aikaisuus takaa myös onnistumisen ja vaikuttavuuden.