Työpaikan ristiriidat päätyvät aina esihenkilön pöydälle, vaikka hänellä ei olisi niiden syntymiseen osaa eikä arpaa. Työntekijöiden erilaiset näkemykset, kokemukset ja odotukset törmäävät arjessa, ja esihenkilöltä odotetaan tilanteen ratkaisemista.

Esihenkilöllä on ristiriitatilanteissa monia rooleja: työnantajan edustaja, tiimin johtaja, päätöksentekijä, dialogin synnyttäjä, turvallisen tilan luoja muiden muassa.

Esihenkilö on siis keskellä kaikkea ja monien toiveiden ja odotusten kohteena. Helppoja ratkaisuja ja yksiselitteisiä vastauksia siis harvoin on tarjolla.

Moni työpaikan konflikti tai ristiriitatilanne ei ala avoimena riitana, vaan se näkyy ensin hienovaraisemmin. Ilmapiiri voi tuntua kireältä, palaverit ovat hiljaisia ihmisten vetäytyessä, pienetkin asiat ymmärretään tahallaan tai tahattomasti väärin ja asioihin palataan aina vain uudelleen vaikka niistä olisikin jo sovittu. Vuorovaikutuksessa ja työpaikan ilmapiirissä tuntuu jännitystä, voisi jopa kuvailla että tunnelman tuntee ikävällä tavalla nahoissaan kun työpaikalle saapuu.

Esihenkilö ja miksei koko työyhteisökin aistii, että jokin on pielessä. Mitään sellaista käsinkosketeltavaa ei kuitenkaan ole, josta olisi helppo lähteä liikkeelle. Mistä tässä voi aloittaa? Mitä jos olen tulkinnut kaiken ihan väärin?

Puuttuminen voi tuntua riskiltä, jos ei ole selkeästi mihin tarttua. Mielessä saattaa pyöriä, mitä jos olen tulkinnut kaiken ihan väärin? Pelottaa, että oma tulkinta herättää työyhteisössä vastarintaa, vastaväitteitä, tunteita ja lisää epävarmuutta. Siksi moni esihenkilö jää odottamaan, että tilanne rauhoittuisi itsestään.

Puuttumattomuus on kuitenkin harvoin neutraali valinta. Jos ilmapiiriä kiristää jokin, ajan myötä puuttumattomuuden kustannukset ovat väärän puuttumisen kustannuksia suuremmat. Puuttumattomuus ajaa ihmisiä syvemmälle poteroihin, heikentää luottamusta ja turvallisuuden tunnetta ja kuormittaa ihan koko työyhteisöä.

Esihenkilö joutuu siis tekemään päätöksensä epävarmuudessa.

Työnohjaus tarjoaa tilan, jossa omaa toimintaa voi tarkastella ilman kiireen tunnetta. Harva ristiriita edellyttää välitöntä ratkaisua, vaan esihenkilö voi ajatuksissaan ottaa aikalisän ja vaikkapa omassa työnohjauksessa miettiä omaa tulevaa toimintaa ja päätöksentekoa.

• Mitä tässä tilanteessa oikeastaan tapahtuu? Mitkä ovat haviantoja ja mitkä omia tulkintojani?
• Mikä on minun roolini esihenkilönä? Olenko tietoinen siitä mihin pyrin tilanteessa?
• Mitä vaikutuksia tilanteen jatkumisella on? Entäpä puuttumisella?
• Mihin voin vaikuttaa ja mistä roolista käsin?

Esihenkilötyöhön kuuluu vastuu, mutta siihen ei tarvitse liittää kaikkivoipaisuutta. Ristiriitojen keskellä riittää, että esihenkilöllä on paikka, jossa ajatuksia voi jäsentää ennen päätöksentekoa ja toimimista.

Ratkaisukeskeinen työnohjaus ristiriitojen keskellä auttaa tarkastelemaan tilannetta tavalla, joka auttaa löytämään erilaisia näkökulmia ja toimivia askeleita tukevaan. Esihenkilöiden ja johdon toimijuus lisääntyy ja itseluottamus vaikeiden tilanteiden johtajana vahvistuu. Ratkaisukeskeiseen ajatteluun kuuluu vahvasti myös myönteisyys ja usko asioiden selviämiseen ja ihmisten selviytymiseen.

Ratkaisukeskeinen työnohjaus tukee esihenkilöä kantamaan vastuuta ilman, että hän jää yksin sen kanssa.

👤 Olen Kristina Lamberg – työyhteisöjen ja esihenkilötyön kehittäjä

Työnohjaajana ja johtamisen sparraajana autan esihenkilöitä ja työyhteisöjä jäsentämään ristiriitoja, selkeyttämään suuntaa ja rakentamaan toimivaa yhteistyötä. 👉 Lue myös muita työyhteisösovitteluun ja konflikteihin liittyviä blogikirjoituksiani.