Ratkaisukeskeinen työnohjaus työelämän ristipaineissa

Ratkaisukeskeinen työnohjaus on työnohjauksen lähestymistapa, joka auttaa johtoa, esihenkilöitä ja työyhteisöjä jäsentämään työn haasteita ja löytämään toimivia ratkaisuja arjen tilanteisiin.

Johtaminen on muuttunut viime vuosina yhä vaativammaksi. Päätöksiä täytyy tehdä nopeasti, organisaatiot elävät jatkuvassa muutoksessa ja esihenkilöiltä odotetaan samanaikaisesti sekä tuloksia että työhyvinvoinnin tukemista.

Fokus on monesti vahvasti tässä hetkessä eikä aikaa tulevaisuuden suunnittelulle välttämättä ole. Kun paine kasvaa, moni johtaja ja esihenkilö keskittyy selviytymään päivä kerrallaan. Toimijuuden tunne voi heiketä odotusten ristipaineessa. Autonomian tilalle on tullut rakenteiden ja oheiden säätelemä toiminta ja jatkuva muutos.

Ratkaisukeskeinen työnohjaus on tätä päivää. Ratkaisukeskeinen työnohjaus on tulevaisuuteen suuntautuvaa, voimavarakeskeistä työn kehittämistä. Ratkaisukeskeinen työnohjaus auttaa yksilöitä ja tiimejä löytämään ratkaisuja, selkiyttämään tavoitteita ja vahvistamaan omaa toimijuutta nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Ongelmien syvällisen analysoinnin sijaan keskitytään jo toimiviin käytäntöihin, onnistumisiin ja uusien toimintamallien rakentamiseen.

Ratkaisukeskeinen työnohjaus ei ole pelkästään keskustelua työstä, vaan prosessi, jossa johtaja, esihenkilö tai jopa koko työyhteisö saa tukea oman työnsä selkeyttämiseen ja uusien näkökulmien löytämiseen.

Ratkaisukeskeinen työnohjaus on lähestymistapa, jossa huomio ei jää pelkästään ongelmien ja juurisyiden analysointiin. Kyllä työnohjauksissa puhutaan myös ongelmista, mutta ratkaisukeskeisen työnohjauksen keskiössä on kysymys: mikä auttaa eteenpäin juuri tässä tilanteessa? Tai millä muulla tavalla tämän asian voi nähdä? Ratkaisukeskeinen työnohjaus ei siis tarkoita ongelmien sivuuttamista vaan päinvastoin: haasteet otetaan vakavasti, mutta niitä tarkastellaan tavalla, joka auttaa löytämään vaihtoehtoja ja vahvistamaan toimivia käytäntöjä.

Ratkaisukeskeisyys kiinnostuu tulevaisuudesta ja ihmisen mahdollisuuksista vaikuttaa omaan tilanteeseensa:

• mitä tilanteessa on jo toimivaa?
• mihin asioihin voidaan vaikuttaa?
• millaiset pienet muutokset voivat helpottaa tilannetta?
• mikä olisi seuraava pieni muutos, joka veisi kohti toivottua tulevaisuutta?

Monelle johtajalle työnohjaus toimii ennen kaikkea oman ajattelun tukena ja peilinä. Työnohjaus tarjoaa turvallisen tilan testata omia ideoitaan ja ajatuksiaan ja puhua ääneen asioista, joista ei voi muualla ääneen puhua. Työnohjauksessa on turvallista olla keskeneräinen ja epävarma.

Johtamisen arkeen liittyy tilanteita, joista ei ole helppo keskustella omassa organisaatiossa. Päätöksillä on vaikutuksia ihmisiin, tiimeihin ja joskus koko organisaatioon. Siksi moni johtaja joutuu pohtimaan asioita pitkälti yksin. Työnohjauksessa keskeneräiset asiat jalostuvat kohti päätöksentekoa.

Työnohjaajana en tuo valmiita vastauksia. Sen sijaan autan johtoa, esihenkilöitä ja tiimejä jäsentämään tilannetta esimerkiksi kysymällä:

• mitä tässä tilanteessa oikeastaan tapahtuu? Mitä videokamera kuvaisi ja mikä on omaa tulkintaa?
• mikä on sinun roolisi ja vastuusi tässä kokonaisuudessa?
• mihin voit vaikuttaa ja mihin et?
• miten olet aiemmin selviytynyt vastaavissa tilanteissa? löytyykö menneisyydestä keinoja, jotka auttavat sinua nyt?

Usein jo ääneen ajattelu toisen kanssa keventää kuormitusta ja tekee päätöksenteosta rauhallisempaa.

Työnohjauksissa nousee toistuvasti esiin sama teema: kiire, työn pirstaleisuus, työmäärä ja jatkuvat keskeytykset. Myös eri tahoilta tulevat vastakkaiset odotukset ovat vaikeita ratkaista.

Monessa työyhteisössä sekä esihenkilöiden ja työntekijöiden toive on yhteinen ja yksinkertainen – enemmän aikaa omalle perustehtävälle, yhteiselle keskustelulle ja kehittämistyölle. Käytännössä arki täyttyy kuitenkin kiireestä, keskeytyksistä, nopeista päätöksistä ja eriasteisten tulipalojen sammuttamisesta.

Väsymys ei synny pelkästään työmäärästä. Se syntyy usein siitä, että kaikesta on tullut erittäin tärkeää jonkun näkökulmasta. Kun kaikki on tärkeintä, ei mitään pystytä priorisoimaan. Yleensä prioriteetit on asettanut joku muu: oma organisaatio, kollega, asiakas tai jokin monista sidosryhmistä. Vaikutusmahdollisuudet omaan työarkeen ovat heikentyneet.

Tämä tunne on hyvä merkki siitä, että nyt on hyvä pysähtyä miettimään omaa työarkea. Mikä on oikeasti tärkeää ja mitä voi siirtää? Siis oikeasti. Miten omaa (johtamis)työtä voi tehdä itselle ja muille kestävämmällä tavalla? Mistä saan työpäiviini innostusta ja iloa? Mitkä rakenteet ylläpitävät oravanpyörää? Hyvä työväline tähän päänsisäiseen priorisointikeskusteluun on Eisenhowerin matriisi, jossa työn tärkeyttä ja kiireellisyyttä voidaan tarkastella eri työtehtävien kautta. Lopputuloksena syntyy parhaimmillaan selkeä näkemys siitä, mitä työpöydältä voi pudottaa pois.

Ratkaisukeskeisessä työnohjauksessa pysähdytään tarkastelemaan työtä ja työarkea uudesta näkökulmasta. Työnohjauksen aloittavat johtajat ja esihenkilöt asettavat usein tavoitteeksi vähentää omasta työstä syntyvää kuormituksen tunnetta, oppia johtamaan ristiriitatilanteita, saada tukea omaan päätöksentekoon ja muutosten johtamiseen sekä oman johtamisidentiteetin kehittämisen. Näistä tavoitteista voi päätellä, että työnohjaus ei ole kriisityökalu tai kokeneemman kollegan ohjaus vaan työskentelytapa, jolla vahvistetaan ja kehitetään omaa työtä.

Työnohjaus mielletään usein pitkinä, vuosien prosesseina. Joskus (ja aika usein) näin onkin. Toiset haluavat itselleen työnohjaajasta säännöllisen sparraajan, jonka kanssa työskentely on tärkeä osa omaa työtä.

Joskus ratkaisukeskeistä työnohjausta käytetään myös lyhyinä 3-5 kerran sarjoina, joissa tavoitteena on jonkin hyvin rajatun ja konkreettisen asian ratkeaminen. Tällaiseen työskentelyyn ratkaisukeskeinen keskustelu tuo uusia näkökulmia ja selkeän tavoitteellisen työskentelyn.