Asiantuntijatyön johtaminen ei ole asiantuntijoiden johtamista vaan yhteistyön johtamista.

Monessa asiantuntijaorganisaatiossa työssä ei ole varsinaisesti mitään vikaa. Osaamista on paljon, ihmiset ovat motivoituneita ja jokainen tekee oman työnsä hyvin. Silti päätökset viivästyvät, kokoukset venyvät ja yhteistyö tuntuu raskaalta. Jokainen työskentelee omassa kuplassaan ja asiakastyytyväisyys saattaa jäädä tavoitteista.

Ongelma ei useinkaan ole ihmisissä vaan siinä, miten työ on rakennettu tehtäväksi yhdessä.

Asiantuntijatyö perustuu itsenäiseen päätöksentekoon, harkintaan ja syvälliseen osaamiseen. Se on työn vahvuus, mutta myös riski. Kun jokainen asiantuntija tarkastelee työtä ensisijaisesti oman vastuualueensa kautta, kokonaisuus voi helposti jäädä taka-alalle. Systeemiajattelu saattaa helposti kadota itsenäisessä asiantuntijatyössä.

Tällöin tarvitaan johtamista, joka ei vain organisoi toimintaa, vaan ohjaa yhteistä ajattelua. Miksi tätä työtä tehdään? Mikä on koo yksikön perustehtävä? Kuka päättää ja millä perusteella? Johtaja auttaa asiantuntijoita kirkastamaan yhteistä tavoitetta ja löytämään yhteisen ymmärryksen yksikön perustehtävästä. Johtajan tehtävä on pitää kokonaisuus näkyvissä. Hän auttaa asiantuntijoita näkemään, miten yksittäiset päätökset vaikuttavat koko palveluketjuun ja yhteiseen perustehtävään.

Ilman yhteistä keskustelua asiantuntijoiden erikoistunut osaaminen ei yhdisty asiakkaan hyväksi, vaan ajautuu eri suuntiin ja rikkoo asiakkaan palvelukokemuksen. Pahimmillaan asiantuntija osaoptimoivat yhteistä työtä saavuttaakseen omalle työlle asetetut tavoitteet.

Arjen kitkaa syntyy usein silloin, kun…

• tavoitteet ovat yhteiset, mutta niiden tulkinta ei ole
• vastuut menevät päällekkäin
• päätöksenteko on epäselvää
• jokainen optimoi omaa työtään
• yhteiselle keskustelulle ja ajattelulle ei ole aikaa

Arjen kitka ei aina ilmene räikeänä konfliktina tai ilmiriitana. Ei edes huonona käytöksenä, johon olisi helppoa puuttua. Usein se näkyy paljon hienovaraisemmin. Johtaja saattaakin kokea, että jotain on vialla, mutta ei oikein ole mihin tarttua. Arjessa on kuitenkin selkeitä vihjeitä:

• Päätöksiä ei viedä käytäntöön.
• Työtä tehdään päällekkäin ilman keskustelua.
• Tiimiläiset kokevat turhautumista, vaikka kukaan ei tee varsinaisesti mitään väärin.
• Palautetta ei anneta tai se annetaan väärälle henkilölle.
• Epäluottamus kasvaa eikä asioista haluta keskustella seurausten pelossa.

Tilanne selitetään helposti persoonilla tai vuorovaikutustyyleillä, vaikka taustalla voi olla epäselviä rakenteita tai puuttuva yhteinen suunta.

Asiantuntijatyössä johtajan tärkein tehtävä ei ole tietää eniten, vaan varmistaa, että työ etenee yhteiseen suuntaan. Kun työyhteisössä syntyy kitkaa, johtaja voi pysäyttää tilanteen ja kysyä:

• Mikä on meidän yksikön yhteinen perustehtävä?
• Miten meidän työt kytkeytyvät toisiinsa?
• Tietääkö kaikki, kuka vastaa mistäkin?
• Onko meillä sovittu, miten päätöksiä tehdään?
• Miten meillä tehdään tilaa eri näkemyksille ja löydetään keinoja yhdistää ne?
• Mistä meidän ristiriidat oikeasti syntyvät?

Usein jo tämän keskustelun käyminen helpottaa. Se antaa tilaa puhua siitä, mistä on tarpeen puhua.

Asiantuntijatyössä syntyy jännitteitä. Se kuuluu vahvasta osaamisesta ja kuuluu asiantuntijatyön luonteeseen. Kitkaa ei siis tarvitse pelätä, mutta siihen on hyvä reagoida ajoissa.

Asiantuntijatyön johtaminen ei tarkoita sitä, että johtaja ratkaisee kaikki ongelmat. Se tarkoittaa, että johtaja rakentaa rakenteet, joissa asiantuntijat voivat ratkaista niitä yhdessä. Kun perustehtävä, vastuut ja päätöksenteko ovat selkeitä, vahva asiantuntijuus muuttuu yksilösuorituksista yhteiseksi onnistumiseksi.