Työyhteisösovittelulla on turhaan negatiivinen kaiku puheissamme. Moni tuntuu ajattelevan, että työyhteisösovittelu kertoo epäonnistumisesta. Joko johtajana, organisaationa tai tiimiläisenä.

Totta on, että vaikeisiin tilanteisiin puuttuminen on vaikeaa. Ongelmat voivat olla sellaisia, että niistä on vaikea saada kiinni. Jotenkin näkymättömiä, hahmottomia. Niistä kuulee puheissa, mutta niitä ei oikein näe arjessa..

Kuitenkin tiimillä ja esihenkilöllä on usein jo pitkään ollut tunne, että kaikki ei ole hyvin tai mikään ei oikein suju. Työpaikalla on juoruilua, kuppikuntia, tekemättömiä töitä ja ihon alla tuntuvia jännitteitä.

Henkilöstökyselyssäkin on saattanut olla jotain kritiikkiä johtamista ja yhteistyötä kohtaan. Kuormitusta, epäreiluuden kokemusta, arvostamattomuutta. Mutta kun asia otetaan puheeksi, ei kukaan lähde keskusteluun mukaan. Kaikki tuijottavat kattoon ja odottavat palaverin päättymistä. Ja joskus palaverin jälkeen puhe alkaa pienemmissä porukoissa.

Tilanne on piinallinen työyhteisössä. Kuka uskaltaa nostaa asian esiin, vaikka ei ole ihan varma, mistä on kyse? Tai miten ihmeessä ottaa puheeksi asia, joka on ollut jo kauan puuttumatta?

Kuitenkin kaikki kärsivät vaikenemisesta. Työmotivaatio on hukassa, aamulla ei huvita tulla töihin ja tilanne saattaa näkyä asiakkaallekin. Työyhteisöä hiertävällä vaikenemisella on myös hintalappu.

Työyhteisön ristiriitojen hinta näkyy ensimmäisenä menetettynä työaikana. Jos esimerkiksi kahdeksan hengen tiimissä jokainen käyttää päivittäin vain 30 minuuttia tilanteen vatvomiseen, välttelyyn, varmisteluun tai palautumiseen, menetetään kuukaudessa jo noin 88 työtuntia. Keskimääräisellä 35 euron tuntikustannuksella tämä tarkoittaa noin 3 000 euron kuukausittaista kustannusta ja puolessa vuodessa jo lähes 20 000 euroa.

Kun mukaan lasketaan esihenkilön käyttämä aika tilanteen selvittelyyn, sairauspoissaolot, työn laadun heikkeneminen ja mahdollinen henkilöstön vaihtuvuus, voivat kokonaiskustannukset nousta helposti 30 000–70 000 euroon yhden pitkittyneen ristiriitatilanteen aikana.

Pienimmilläänkin jokainen työyhteisösovitteluun sijoitettu euro tuottaa takaisin yli 6 euroa.

Asiantuntijaorganisaatioissa summa voi olla huomattavasti suurempi.

Kaikkein vaikeimmin mitattavat kustannukset liittyvät yhteistyön heikkenemiseen. Kun työyhteisössä ei enää uskalleta puhua avoimesti, päätöksenteko hidastuu, ideointi vähenee ja ihmiset alkavat käyttää energiaa oman asemansa suojaamiseen työn kehittämisen sijaan.

Tämä näkyy usein lisääntyvinä virheinä, hitaampana reagointina asiakkaisiin ja motivaation laskuna. Jos ristiriitaan puututaan ajoissa esimerkiksi työnohjauksen tai työyhteisösovittelun avulla, investoinnin tuotto voi olla erittäin korkea. Jo muutaman tuhannen euron panostus voi estää yhden työntekijän irtisanoutumisen, pitkät sairauspoissaolot tai kuukausia jatkuvan tehottomuuden. Käytännössä hyvin hoidettu ristiriitatilanne voi maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti jo muutamassa kuukaudessa.

Usein työyhteisösovitteluun tullaan tilanteessa, jossa ihmiset ovat jo väsyneitä. On yritetty selvitä omin voimin, vältelty vaikeita keskusteluja ja toivottu, että tilanne helpottaisi ajan kanssa.

Yhteinen sovittelu ei yleensä ole hetki, jossa kaikki muuttuu yhdessä iltapäivässä hyväksi.
Se on ennemminkin käännekohta. Hetki, jossa työyhteisö ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pystyy puhumaan ääneen siitä, mikä arkea vaikeuttaa. Tunteellisia puheenvuoroja, mutta myös kokemuksia kuulluksi tulemisesta. Työyhteisösovittelun tarkoitus ei ole etsiä syyllisiä eikä todistaa, kuka oli oikeassa. Sen tarkoitus on pysäyttää tilanne ennen kuin ihmiset uupuvat, yhteistyö rikkoutuu lopullisesti tai työpaikasta katoaa turvallisuus puhua.

Sovittelun jälkeen kaikki ei ole valmista. Ihmisten käytös ja ajattelu eivät muutu sormia napsauttamalla. Kun yhteinen dialogi on käynnistynyt, alkaa luottamuksen rakentaminen, uusien toimintatapojen harjoittelu ja vaikeiden asioiden käsittely työyhteisössä ilman ulkopuolista. Tämän harjoittelun tukena on sopimus, johon työyhteisö voi vaikeissa hetkissä nojata.

Vaikka työyhteisösovittelun taloudelliset hyödyt ovat kiistattomat, on joskus kaikkein tärkein hyöty inhimillisestä näkökulmasta helpotus, kun työpäivään ei enää tarvitse tulla valmiiksi jännittyneenä. Kun ihmiset pääsevät pois jatkuvasta varuillaan olemisesta, energia alkaa vähitellen palautua takaisin yhteistyöhön, työn tekemiseen ja asiakkaisiin.